EllosFI
Ostoskori
Yhteiskunnallinen yhteistyö

Hand in Hand

NAISTEN YRITTÄJYYS ON TIE POIS KÖYHYYDESTÄ

Hyvää tekevä yhteistyö

Keväällä 2017 Ellos aloitti kaksivuotisen yhteistyön Hand in Hand -hyväntekeväisyysorganisaation kanssa intialaisen Visoor-kylän asukkaiden tukemiseksi. Tavoitteena on lisätä naisten tulevaisuuden uskoa ja valinnanmahdollisuuksia kouluttamalla heitä yrittäjyyteen ja antamalla heille mahdollisuus pienyrityksen perustamiseen.

Nykyään monet Elloksen tuotteista valmistetaan Tamil Nadun osavaltiossa Kaakkois-Intiassa. Alue on tunnettu tekstiilitehtaistaan, ja Hand in Hand aloitti siellä toimintansa yli 20 vuotta sitten. Tavoitteena oli silloin lopettaa lapsityövoiman käyttö silkintuotantoalueilla, joilla lapset joutuivat osallistumaan perheen elatukseen.

Nykyään Hand in Hand -hyväntekeväisyysorganisaatio tarjoaa kattavan kehittämisohjelman yrittäjäkoulutukseen, lapsityövoiman käytön ehkäisemiseen ja lopettamiseen, terveyden edistämiseen, IT-koulutukseen sekä ympäristökysymyksiin monissa paikoissa ympäri maailman. Ellos haluaa olla mukana tukemassa tätä työtä.



Hand in Hand -hyväntekeväisyysorganisaatio

Hand in Hand -hyväntekeväisyysorganisaatio kouluttaa naisia ja myöntää heille pienlainoja mahdollistaakseen oman yrityksen perustamiseen. Kohonneiden ansiotulojen ansiosta voivat naiset ja heidän perheensä voivat päästä ylös köyhyysloukusta. Oppimalla itse auttamaan itseään naiset voivat parantaa elinolojaan.

– Valitsimme Hand in Hand -hyväntekeväisyysorganisaation, koska se pystyy auttamaan naisia paikan päällä. He saavat perustietoa taloudesta sekä oppivat, kuinka rahan voi saada kasvamaan. Uusien pienyritysten on tarkoitus taata perheiden elanto vuosiksi eteenpäin, kertoo Åse Peterson, Elloksen Marketing Campaign Manager.

Lämmin kohtaaminen

Syksyllä 2017 Åse matkusti Hand in Hand:in edustajan Hedvigin kanssa Intiaan tapaamaan kylän asukkaita. He vaikuttuivat kyläläisten lämpimästä vastaanotosta:

– Kylään saavuttuamme sadat ihmiset ottivat meidät vastaan laulaen ja soittaen. Sen jälkeen teimme kävelykierroksen kylässä ja saimme mahdollisuuden vierailla muutaman perheen kotona.

Åse kertoo, kuinka hienoa oli nähdä miten onnellisia ja ylpeitä naiset olivat omista lehmistään. Tai koululaiset uudesta 40 litran vesisäiliöstään, minkä ansiosta he saivat päivisin puhdasta vettä juodakseen. Kaikille kyläläisille oli tehty terveystarkastus, ja projektiin osallistuvat saivat olla mukana jakamassa silmälaseja niitä tarvitseville.

– Tuntui hyvältä istua ja kuunnella naisten elämäntarinoita ja tulevaisuuden haaveita. He, kuten muutkin äidit, toivovat kaikkea hyvää lapsilleen, ja juuri siksi me haluamme olla mukana tässä projektissa. Haluamme antaa äideille mahdollisuuden ansaita rahaa perheilleen, Åse sanoo lopuksi.

Yhdessä Hand in Hand:in kanssa Ellos seuraa naisten elämää ja avustustyön tuloksia. Åse kertoo vielä, kuinka hyvältä tuntui nähdä mitä hyötyä lahjoituksesta oli ja kuinka se auttoi ihmisiä paremman elämän saavuttamisessa.

Hand in Hand

Kuusi kuukautta myöhemmin...

Tamil Nadun Visoorin kylässä tapahtuneen kohtaamisen jälkeen Ellos on seurannut projektin kehittymistä kuuden kuukauden ajan. Nyt Ellos voi ilolla kertoa, että 16 naista on saanut mahdollisuuden kehittää perheyrityksiään mikrolainan avulla. Yli 100 ihmistä on osallistunut Child Labour Elimination Projectin kautta kampanjaan, jonka avulla lisätään tietoa siitä, kuinka tärkeää lasten on saada käydä koulua työssäkäynnin sijaan. Sen lisäksi 231 kyläläistä on saanut näöntutkimuksen ja yli 500 eläintä on käynyt eläinlääkärin tarkastuksessa.

Nämä upeat edistysaskeleet saavat Elloksen tuntemaan ylpeyttä HiH Indian kanssa Tamil Nadun Visoorin kylässä tekemästään yhteistyöstä.



Kalamanin suuret tavoitteet

Visoorissa on pieni roosa talo, joka on tärkeä paikallisille asukkaille. Täällä asuu Kalamani, iloinen keski-ikäinen nainen, jolla on kylässä monta roolia. Hän on kahden työssä käyvän pojan äiti, räätäli ja kyläläisten elintarvikkeiden toimittaja.

Visoor on pieni kylä, jossa asuu n. 250 perhettä. Kun Kalamari muutama vuosi sitten päätti auttaa naapurustoaan ja avata kaupan, hän kääntyi HiH Indian puoleen.

Mikrolainan avulla hän pystyi avaamaan kaupan, ja osana ”Mayil” SHG:tä hän on nykyään merkittävä inspiraationlähde ryhmälle visoorilaisia naisia. Kauppa sijaitsee aivan Kalamanin kodin vieressä, ja ruokatarvikkeet ovat nyt helposti kaikkien kylän asukkaiden saatavilla. Hänen leveä hymynsä toivottaa paikalliset asukkaat aina tervetulleiksi, ja paikalliset kutsuvat hänen kauppaansa nimellä ”matchi petti kadai” tai pieni kulmakauppa.

Kalamani on todellinen inspiraationlähde kylän muille naisille - hän on itsenäinen ja hänellä on oma tulonlähteensä.



Perheen pelastavat pistot

Parameshwarin kodissa Visoorissa ei kuulu vain TV:n tai jokeltelevan vauvan ääni. Täällä on myös aina ompelukone käynnissä. Ompelukone on Parameshwarin ensirakkaus – merkki itsenäisyydestä, omista tuloista ja uudesta, rohkeasta maailmasta.

Vain kuuksi kuukautta sitten Parameshwarin elämä oli hieman erilaista. Nuori äiti ja hänen appivanhempansa olivat täysin riippuvaisia hänen läheisessä tehtaassa työskentelevän miehensä tuloista. Kandidaatin tutkinnostaan huolimatta Parameshwari ei voinut poistua talosta, sillä hän oli raskaana. Ellos ja HiH India tarjosivat yhdessä apuaan perheelle.

”Mariamman” SHG:n jäsenenä Parameshwari päätti opetella räätälin ammatin. Viisas valinta, sillä silloin hän pystyisi työskentelemään kotoa käsin. Hän otti HiH Indian mikrolainan, osti ompelukoneen ja aloitti yrityksensä kotoaan käsin.

Visoorissa on vain harvoja nuoria ja teknisesti niin taitavia räätäleitä kuin Parameshwari. Hän uskoo uusimpien trendien seuraamiseen ja etsii usein malleja internetistä. Tänä päivänä hän suunnittelee laajentavansa toimintaansa ja näkee tulevaisuuden valoisana.



Tuo perheelle onnea

Renganayaki ja hänen miehensä asuvat Visoorin kylässä pienessä, maatilan yhteydessä sijaitsevassa mökissä. Voisi luulla, että he olisivat kokeneet tyhjän pesän syndrooman poikien muutettua pois kotoa, mutta näin ei käynyt. Heillä on nimittäin Ponni, heidän rakas lehmänsä.

Maanviljelijäperheillä, kuten Renganayakin perheellä, on keskimäärin kuuden kuukauden pituinen jakso, jolloin maata ei voi viljellä eikä heillä ole tuloja. Hih India ja Ellos ovat olleet mukana Visoorin kylässä kehittämässä kestäviä tapoja, joilla kylän asukkaat voivat saada säännöllisiä tuloja. On muodostettu itseapuryhmiä, jotka opettavat naisia kasvattamaan lypsyeläimiä. Renganayaki on osana Annai Indira SHG:tä osallistunut opetukseen, jossa saadaan tietoa lehmän kasvattamisesta.

Intialaisen mytologian mukaan lehmä tuo onnea, ja Visoorin kylän naisten mukaan eläin suojelee heidän onneaan. He kohtelevat lehmiä erittäin kunnioittavasti. Lehmät parantavat maanviljelijöiden elämäntapaa lannan ja maidon avulla. Renganayaki sanoo: “Se, että pystyimme antamaan Ponnille hyvän kodin HiH Indian mikrolainan avulla, on parasta mitä meille on tapahtunut!”

HiH India pitää säännöllisesti eläinlääkärileiriä kylässä auttaakseen paikallisia asukkaita saamaan eläimilleen eläinlääkärintarkastuksen. He kertovat myös, kuinka tärkeää on vakuuttaa eläimet kuolemantapauksen varalta tulonmenetysten ehkäisemiseksi.

Nykyään Ponni tarjoaa heille noin neljä litraa maitoa päivittäin - osa maidosta käytetään kotona ja osa myydään. Ponni synnytti hiljattain tyttövasikan, ja nyt ne ovat molemmat osa Renganayakin perhettä.



Toteutunut unelma

Sivaranjini muistaa olleensa kahdeksan, kun heidän kotinsa Tindivanamissa poltettiin tuhkaksi. Murhenäytelmä tuntui pienen tytön mielestä maailmanlopulta. Hän joutui lopettamaan koulunkäynnin, muuttamaan isoisänsä luo ja hoitamaan tämän vuohia aamusta iltaan. Se oli vaikea tehtävä pienelle tytölle, joka katsoi joka päivä kaivaten naapurilasten kouluun lähtöä.

Eräänä päivänä perhe sai vieraakseen HiH Indian edustajan. Tiettyjen vakuuttelujen jälkeen Sivaranjinin vanhemmat suostuivat lähettämään hänet Bharatiyar Residential Special Training Centeriin (RSTC) Kancheepuramin lähelle. Se on HiH Indian oma sisäoppilaitos.

Koulu on tuonut Elloksen avulla suuren muutoksen Tamil Nadun maalaistytöille. Sivaranjinin kaltaiset lapset, jotka eivät ole pystyneet jatkamaan opintojaan, tulevat tänne täydentämään osaamistaan.

Monet oppilaat tulevat köyhistä oloista, ja siihen nähden RSTC on tehnyt ihmeitä perheille. Sivranjinin silmät loistavat, kun hän puhuu RSTC:stä:

- Minulla oli siellä niin hyvät oltavat! Lempiaineitani olivat tamilin kieli, tiede, tanssi ja karate. Opettajat tekivät oppimisesta hauskaa, ja heidän ansiostaan voin tänä päivänä lukea tamililaisesta taustastani.

Nyt kaksitoistavuotias opiskelee kahdeksannella luokalla valtion koulussa Madurantakamissa ja on erittäin kiitollinen elämässään vuohien hoidon jälkeen tapahtuneesta muutoksesta. Hän kaipaa RSTC-perhettään ja saa vielä tänäkin päivänä tukea Hih Indialta tulevaisuuden tavoitettaan varten - hän haluaa opiskella lääkäriksi.



Tie takaisin

Valmistumispäivä lähestyy hallituksen koulussa Kancheepuramin Madurantakamissa. Luokkahuoneessa vallitsee pieni kaaos, sillä oppilailla on paljon kysymyksiä opettajalle. Metelin keskeltä erottuu pieni pehmeä ääni, joka esittää matemaattisen kysymyksen. Kysymys tulee neljätoistavuotiaalta Sangeethalta, rauhalliselta tytöltä, jolla on lämmin hymy. Ulkokuoren alla piilee kuitenkin rankka menneisyys.

Kolme vuotta aikaisemmin Sangeetha työskenteli naapuruston siivousyrityksessä elantonsa saamiseksi. Hän ei saanut työstään palkkaa, vaan ruokaa itselleen ja pikkuveljelleen. Tytöt isä ja äiti olivat alkoholisoituneet, joten tytöllä oli suuri vastuu nuorilla hartioillaan. Isä oli päättänyt, että tytön tuli lopettaa koulunkäynti, ja tytön unelmat tuntuivat saavuttamattomilta.

Kesti hetken, ennen kuin HiH India sai Sangeethan isän suostuteltua siihen, että hän saisi aloittaa koulunkäynnin Bharatiyar RSTC:ssä. Sangeetha oli ollut paljon poissa edellisestä koulustaan ja hänellä oli paljon kiinni otettavaa, mutta hän teki sen mielellään. Nykyään hän muistelee ilolla kahta kouluvuottaan ja koulun ystävällistä ilmapiiriä:

- Opettajat olivat minulle kuin perhe, ja kaipaan heitä paljon. Kaipaan myös koulussa tarjottua erinomaista ruokaa! Meillä ei ollut koskaan nälkä.

Nyt hän opiskelee jälleen hallituksen koulussa Madurantakamissa. Sangeetha on lupaava opiskelija, joka haaveilee koulun banyan-puun alla opettajaksi tulemisesta. Varmaan juuri niiden opettajien kaltaiseksi, jotka inspiroivat häntä Bharatiyar RSTC:ssä.



Hae lainaa »
Lisätietoa »